Studiot elokuvien näyttämöinä

Suuren maailman – eli elokuvista puhuttaessa Yhdysvaltojen ja siellä Hollywoodin – tapaan Suomeen rakennettiin 1900-luvun alkupuolella massiiviset studiohallit elokuvien kuvauksia varten. Elokuvien kuvaaminen ja valmistus oli useita vuosikymmeniä likimain teollista toimintaa eli ne tehtiin pitkälti saman kaavan ja vakituisen henkilökunnan voimin.

Tietty hierarkia vastasi elokuvaproduktioiden toiminnasta ja sama henkilökunta pyöritti prosessia elokuvasta toiseen. Useita aikakauden elokuvia tähdittivät samat näyttelijät elokuvasta toiseen. Näin toimittiin myös Amerikassa. Suomessa oli 1920-1950 -luvuilla kolme suurta elokuvayhtiötä: Suomi-Filmi, Suomen Filmiteollisuus sekä Fennada-Filmi, joilla kullakin oli omat elokuvastudionsa ja vakionäyttelijänsä. Studioista mahtavin oli Suomen Filmiteollisuuden Helsingin Liisankadulla sijaitseva studiokompleksi.

1960-luvun lopulla Suomen elokuvateollisuus ajautui kriisiin ja koko ala ajautui alas kovaa vauhtia. Katsojat siirtyivät teattereista televisioiden ääreen. Studiomuotoinen elokuvatuotanto oli tullut päätepisteeseensä. Televisio toi toisaalta myös runsaasti uusia mahdollisuuksia esitettävien ohjelmien monipuolistuessa, joten muutosta alalle oli tulossa väistämättä.

Siirryttiin teollisesta, vakituisen henkilökunnan voimin pyöritettävästä teollisesta toiminnasta pois kohti nykyaikaista projektiluonteista elokuvan tekemistä. Siinä jokainen elokuvaprojekti rakennettiin yksilöllisesti ja tiimiin valittiin siihen parhaiten sopivat ohjaajat, näyttelijät ja tuotantohenkilökunta. Rahoitus tuli, kuten nykyäänkin, monesta eri lähteestä ja kuvaukset alettiin tehdä paikoissa, jotka siihen optimaalisesti sopivat.

Villilän studiot

Nykyisin Suomessa kuvataan elokuvia pääkaupunkiseudun lisäksi muun muassa Nakkilassa sijaitsevilla Villilän studioilla, jotka ovat yksi Suomen suurimmista studioista. Nakkilan Villilässä kartanon vanhaan suureen navettaan ja pihapiiriin on rakennettu laaja kokonaisuus, joka sisältää studiotiloja kuvauksia varten niin sisällä kuin ulkonakin. Villilässä on tarjolla myös majoitusta ja muita liitännäispalveluja.

Liisankadun studio

Suomen Filmiteollisuuden vanha Liisankadun studiokompleksi on ollut jälleen esillä, sillä kyseiset hallirakennukset tullaan purkamaan katukuvasta pois noin vuoden sisällä. Alueelle on valmistunut uusi asemakaava, jonka mukaan nykyisin Kevan ja Suomen Pankin omistamalle alueelle tullaan rakentamaan 1600 kerrosneliötä ja 45 uutta asuntoa. Alueen historiallista arvoa ei voi väheksyä, mutta koska elokuvien kuvaaminen on ollut tämän alkujaan urheiluhallina olleen hallikompleksin historiassa vain yksi aikakausi, ei sillä ole rakennushistoriallista suojeluarvoa.

Vuonna 1945 nämä urheilukäyttöön rakennetut rakennukset muutettiin elokuvastudioiksi, jotka olivat tuolloin Pohjoismaiden suurimmat. Ensimmäinen tiloissa kuvattu elokuva oli En ole kreivitär. Elokuvan ohjaaja Hannu Leminen vastasi myös elokuvastudioiden suunnittelusta. Kaikkiaan studioilla kuvattiin yli sata elokuvaa vuosien 1945 – 1963 aikana. Esimerkiksi Pekka Puupää -elokuvat sekä Niskavuori-elokuvat on kuvattu Liisankadun studioilla. Studioiden viimeisenä elokuvana kuvattiin Äke Lindmanin ja Palmer Thompsonin yhteistyönä ohjaama Juokse kuin varas.

Kun Suomen Filmiteollisuus ajettiin konkurssiin vuonna 1965, vuokrasi Suomen Yleisradio studiotilat käyttöönsä aikomuksenaan kuvata studioilla televisioelokuvia, mutta lopulta käyttö jäi melko pieneksi. Kuvaus ja studiokalusto myytiin Suomi-Filmille ja 1980-luvulla studiot muutettiin takaisin liikuntakäyttöön niiden omistajan Suomen Pankin toimesta. Rakennuksissa ei olekaan enää jäljellä jälkiä niiden studiokäytöstä.